Kirjoittanut Torvald Jungebrandt
Julkaistu Dobermann lehti 1/2000

 

VETOKOIRAMUISTELMIA VUOSILTA 1963-1973

Suomen Dobermann yhdistyksellä ei ollut minkäänlaista vakavasti otettavaa vetokoiratoimintaa allekirjoittaneen liittyessä jäseneksi 1963, vaan kaikki dobermannien vetokoiraharrastus kilpailumielessä tapahtui paikallisten palveluskoirayhdistysten puitteissa. Vetoharrastuksen vähyyttä SDY:n sisällä kuvaa hyvin SPKL:n pronssinen harrastusmerkki, jonka sain 1965 - SDY:n puheenjohtaja Reijo Lehto lausui merkkiä luovuttaessaan: "Tämä on ensimmäinen kerta, kun SDY:ssä annetaan harrastusmerkki vetoharrastuksesta.

Kun perheeseemme hankittiin vuonna 1963 du Lindys Danilo, heräsi seuraavana vuonna ajatus, josko alkaisin harrastamaan vetokoiraurheilua. Tämä oli todella yltiöpäinen ajatus, sillä sukseni olivat olleet käyttämättöminä jo 15 vuotta, eikä minun hiihtotaitoni tai kuntokaan olleet kovin kehuttavat.

Ensimmäisiin virallisiin vetokoirakilpailuihin osallistuin vuonna 1965 Kouvolan Käyrälammella. Ne olivat muuten SM-kilpailut - lähin kilpailu josta minulla oli tietoa - joten sinne mukaan vaan. Kokemus oli aloittelevalle harrastelijalle erittäin rankka, ja sijoitukseni 10:nes - viimeistä edellinen.

Siellä tutustuin Eila ja Martti Tikkaseen ja Anna-Liisa Aitta-ahoon. Kilpailemiseni jatkui sitten vielä 1965, 1966 ja 1967. Urani katkesi SM kisoihin Lahdessa, kun kaaduin ja toisen polveni nivelsiteet menivät poikki. Voidaankin näin pelkistetysti todeta, että vetourani alkoi ja loppui SM-kisoihin.

Vuodesta 1967 lähtien osallistuin Suomen joukkueen tulkkina ja joukkueenjohtajana paikan päällä Pohjoismaisiin Vetomestaruuskilpailuihin; vuonna 1967 Norjassa, vuonna 1968 Ruotsissa ja 1970 Norjassa. Vuonna 1969 olivat PM-kisat Utissa Kymen Vetokoiraseuran järjestämänä, ja siellä toimin ylitoimitsijana ja tulkkina naapurimaiden joukkueille. Vuoden 1972 PM-kisat olivat Jyväskylässä, sielläkin toimin myös ruotsalaisten ja norjalaisten tulkkina ja yhteyshenkilönä.

SDY järjesti 1967 propagandamielessä pienimuotoiset jäsentenväliset vetokilpailut Oulunkylän maastossa; kilpailuihin osallistui 10 valjakkoa. Vuonna 1969 SDY järjesti yhdessä Helsingin Vetokoiraseuran kanssa Santahaminassa epäviralliset alokasluokan vetokilpailut. SDY:n puitteissa ei ollut aikaisemmin jaettu vetomestaruuksia, kunnes SDY:n puheenjohtajakauteni aikana (1970 1975) alkoi kypsyä ajatus järjestää SDY:n epäviralliset mestaruuskilpailut jonkun paikallisen pk-yhdistyksen virallisten vetokilpailujen yhteydessä.

Kilpaileminen SDY:n mitaleista edellytti, että dobermann valjakossa joko ohjaaja tai koiran omistaja oli SDY:n jäsen.

Katsellessani ja muistellessani 1960 luvun vetokoiratapahtumia, sieltä erottuivat Keijo Aitta- aho (Kouvola) ja Martti Tikkanen (Tampere), jotka tekivät merkittävää työtä dobermannin hyväksi ja olivat toiminnallaan nostamassa kiinnostusta dobermannin käyttöön vetokoirana. Tässä pitää myöskin mainita Erkki Vuoristo (Kouvola), joka pääasiassa kilpaili dobermann-2- valjakolla.

Dobermannien esiintuomiseen yleensä, sekä myös vetokoirana, on Keijo Aitta-aholla suuri osuus. Keijo oli harrastanut vetokoiraurheilua saksanpaimenkoirallaan, mutta harkitsi siirtymistä dobermanniin. Kesällä 1952 heille hankittiin dn Malavir Bettina. Muu pk-väki oli sitä mieltä, että dobermann kelpaisi vain kotikoiraksi, eihän sitä voisi edes kouluttaa. Ensimmäisissä vetokilpailuissaan Bettina voitti aikaisemman vuoden voittajan, joka oli niin varma omasta voitostaan, ettei ollut tuonut hallussaan olevaa kiertopalkintoa edes kilpailupaikalle. Bettina narttu ei kuitenkaan pystynyt siihen vauhtiin, mihin Keijo pyrki. Syntyi halu hankkia uros, ja he ostivat Ruotsista 1961 dobermann uroksen Nackaskogens Attache, joka Keijon asianmukaisessa valmennuksessa kehittyi vetokoirahuipuksi. On kuitenkin huomioitava, että päästäkseen huipulle, varsinkin 30 kilometrillä, on oltava myös hyvä hiihtäjä - ei riitä, että vain toinen osapuoli on hyvä ja hyvässä kunnossa.

Ennen vuotta 1964 yksikään dobermanni ei ollut osallistunut PM-vetokisoihin. Vuonna 1965 Keijolle ja Attachelle tuli PM-hopeaa, ja vuonna 1966 PM-kulta. Vuonna 1966 valjakko voitti kaikki vetokilpailut Suomessa. Valjakolle kerääntyi SM-mitaleita yksivaljakoissa seuraavasti: 1964, 1965, 1966, 1967, 1968 ja 1969, ja lisäksi SM-hopeaa kaksivaljakoissa 1968 ja 1969. Viestissä 3x5 km SM-kulta 1968 ja SM-hopea 1967. Nackaskogens Attache oli myös SF- kaksoisvalio.

Myöhemmin Keijolla oli vielä du Jokilaakson Egidiose ja du Jungestamms Jago, ja näidenkin kanssa hän saavutti SM-mitalisijoja. On myös maininnan arvoinen asia, että PM-kisoissa Jyväskylässä vuonna 1972 muistettiin Keijo Aitta-ahoa kunniapalkinnolla kilpailun vanhimpana osanottajana sekä siitä, että hän oli osallistunut PM-kisoihin 10 vuoden ajan.

Martti Tikkasella oli kolme dobermann urosta: Carikon Ars, käyttövalio, Autris Von Finn-Heide, kaksoisvalio sekä Jungestamms Justus, kaksoisvalio. Kaikilla Martti hiihti itse tai lainasi myös muille hiihtäjille.

Carikon Ars osallistui kaksi kertaa PM-kisoihin, ja saavutti SM-kisoissa useampia eriarvoisia mitalisijoituksia Martin tai jonkun muun hiihtäjän kanssa. Autris Von Finn-Heide saavutti PM-kisoissa 1973 kultaa yksivaljakoissa ja hopeaa kaksivaljakoissa, SM-kilpailuissa tuli kulta ja hopea Martin tai jonkun muun hiihtäjän kanssa. Jungestamms Justus ja Martti hiihtivät SM-kultaa 1982, 1983 ja 1984.

On eräs henkilö, joka pitää vielä erikoisesti mainita tässä ryhmässä: Erkki Vuoristo ja du Zeus lähinnä dobermann-2-valjakoiden esiintuojana. Olimme olleet PM-kisoissa Norjassa, jossa Erkki osallistui 1-valjakoissa, ja nähneet muiden Pohjoismaiden kilpailevat 2-valjakot. Heräsi ajatus, että Suomella voisi myös olla mahdollisuuksia ko. luokassa PM-tasolla. Innostuimme ajatuksesta ja Erkki Vuoristo oli valmis toteuttamaan ajatuksen käytännössä.

Mutta mistä saataisiin toinen dobermanni Zeuksen partneriksi? Lähdimme toteuttamaan ajatusta du Lindys Danilo (om. Rauni Jungebrand) Vuoriston toisena koirana. Koska Zeus asui Kouvolassa ja Lindys Danilo Helsingissä, aiheutti se käytännön ongelmia harjoittelun suhteen. Asia hoidettiin siten, että Rauni tai minä ajoimme useampia kertoja viikossa koiramme kanssa Kouvolaan, jotta Erkki pystyi harjoittamaan 2-valjakkoa.

Vuonna 1967 Erkki Vuoristo osallistui tällä 2-valjakolla PM-kisoihin Oslossa tuloksena pronssimitali. Samana vuonna SM-kisoissa Lahdessa tuli Suomenmestaruus. Tämän hyvän aloituksen jälkeen Zeus sai partnerikseen du Jesse-James, joka asui Kouvolassa. Tällä valjakolla Erkki kilpaili PM-kisat Ruotsissa, Jällivaarassa tuloksena hopea, PM-mestaruus Kouvolassa 1968 ja Oslossa 1970, sekä suomenmestaruus 1968, 1969 ja 1970.

Erkki Vuoriston esimerkki Zeus'in kanssa kannusti muitakin kokeilemaan ja harrastamaan 2-valjakoilla, ja heitä ilmestyikin sittemmin useitakin kilpaladuille.

Mainittujen miesohjaajien lisäksi voi vielä mainita sellaiset ohjaajat: Arvi Haverinen, Reino Tonttila ja Börje Kajander. Naisohjaajien kärkeä siihen aikaan olivat ainakin Ritva Erenius, Eine Sahari, Marjukka Järvikivi, Riitta Karjalainen ja Hilkka Merikanto.

Voidaan vielä tässä mainita, että PM-kisoihin 1969 osallistui ainoastaan yksi ruotsalainen dobermann-valjakko, mutta seuraavana vuonna niitä oli jo viisi. Oletan, että Suomessa saadut hyvät tulokset sekä suomalaisten dobermannien esiintyminen PM-kisoissa antoivat virikkeitä ruotsalaisille kokeilla dobermannia vetokoirana.

Dobermannien käyttö vetokoirana lisääntyi jatkuvasti ja sen suhteellinen osuus vetokilpailuissa kasvoi ohittaen yleisesti käytetymmän saksanpaimenkoiran.